Nyt päätin rohkaista mieleni ja kertoa kummitusjutun, joka on aivan tosi:)

Se ei ole mikään kovin kummoinen juttu ja kovin arkipäiväinenkin. Jotta juttu olisi helpompi kertoa, niin piirsin jonkinlaisen kartan tapahtumien kulusta...

Meidän talo = talo, jossa asun

Ympyrät = katulamppuja, joista sammuneet olen merkinnyt rastilla

Jyrkkä rinne alas = niin jyrkkä rinne ja pitkä pudotus, ettei siitä voi kulkea alas muuten kuin putoamalla.

Nyt alkaa varsinainen tarina....

Oli varhainen talviaamu joskus 2000-luvun alkuvuosina. Kävin aamuisin n. 5.30 ulkona Mustin kanssa ja kiersimme joka aamu saman tutun lenkin...

Tuona aamuna lähdimme tapamme mukaan kävelemään talostamme poispäin naapuritalon suuntaisesti. Päästessämme noin puoliväliin naapuritaloa(1.), niin sen takaa ilmestyi täysin valkoisiin pukeutunut miehen hahmo, joka ylitti tien (1.) ja jatkoi matkaa harvan metsikön ohi kohti jyrkkää rinnettä...

Musti lähes aina haukkui pimeällä kulkevat ihmiset, koira ja kassitkin, mutta tuona aamuna se vain nosti päätään ja tuijotti hahmoa hetken...

Näky tuntui jotenkin oudolta, mutta ajattelin olevani vain unenpöppörössä...

Päästessäni risteykseen, jossa olin miehen nähnyt huomasin, että katulamppu oli sammunut ja kuitenkin mies oli ikään kuin hohtanut pimeässä ja miksi joku pukeutuu täysin valkoisiin vaatteisiin keskellä talvea...?

Jatkoin matkaa samalle tielle, jonne hahmokin oli mennyt ja kohdassa 2. näin hänet Meidän talon (2.) kulmalla...Myös sillä kohtaa oli sammunut katulamppu...Kohdalla oleva lamppu on lähes aina ollut sammuksissa ja paikka on suorastaan vaarallisen pimeä...

Jatkoin edelleen matkaa ja tullessamme Mustin kanssa kolmen tien ristetykseen, johon Rautkallionkatu päätyy ja alkaa jyrkkä mäki alas Havukoskelle...

HAHMO OLI KADONNUT...

Sitä ei näkynyt Rautkallionkadulla, ei kävelytiellä, joka jatkui suoraan eteenpäin, eikä myöskään Havukoskelle laskeutuvalla tiellä...

Se ei myöskään voinut kääntyä talomme ympäri takaisin pihaamme, koska pelästyin niin, että kipaisin kotiin karttaan merkittyä polkua pitkin ja olisin törmännyt siihen pihassamme...

Jälkeen päin olen monesti miettinyt näkemääni ja tullut siihen tulokseen, ettei se voinut olla olla todellinen ihminen, koska...

Maassa ei ollut lunta, mutta sitä oli varmaankin ollut, koska maassa oli paljon hiekoitushiekkaa, joka rahisi kävellessä. Hahmosta ei kuulunut minkäälaista ääntä sen liikkuessa. Olin niin lähellä sitä, että olisin varmasti kuullut....

Paikka oli todella pimeä ja kuitenkin hahmo ikäänkuin hehkui, vaikka katulamput eivät palaneet. En ole koskaan nähnyt muita hehkuvia kulkijoita...

Mustikaan ei hahmoa haukkunut missään vaiheessa, vaikka se muulloin olisi niin tehnyt....