Minulla oli ihana työkaveri nimeltään Jussi. Hän oli todella kunnollinen perheenisä ja hyvä työntekijä. Kaikenlaiset pienet kepposet ja muut hassuttelu kuuluivat jokaiseen työpäivään hänen kanssaan. Ne olivat sellaisia hauskoja juttuja, jotka saivat kaikki nauramaan ja tekivät huonostakin työpäivästä paljon paremman.

Sitten putosi suoranainen pommi. Hän oli sairastunut syöpää vähän yli kolmekymppisenä. Leikkausten ja hoitojen jälkeen hän toipui vähäksi aikaa, ennen kuin tauti iski uudelleen. Sen jälkeen hän ei enää toipunut vaan nukkui pois. Sairauden toisessa vaiheessa tein hänelle "Jussi-pussi"-peiton jonkinlaiseksi lohduksi. Se oli tapani ja keinoni kertoa hänelle, että välitän hänestä. Vaikka kuolemasta on jo monta vuotta, en vieläkään tahdo uskoa, että hän on poissa.

726907.jpg

 

                               YKSITYISKOHTIA TYÖSTÄ

726910.jpg

 

726911.jpg