Tilkkuiluni alkoi syksyllä 1993, kun kuljin töistä tullessani Sinooperi-kaupan ohi. Liike oli tuolloin Ateneumin takana olleessa kujassa. Kaupan ikkunaan oli ilmestynyt kirja "Helpot ja hauskat tilkkutyöt" ja hinta 39 markkaa. Menin sisään ja ostin kirjan. Myyjä alkoi heti esitellä minulle myös erillaisia työvälineitä, joilla tilkkutöiden tekeminen on helpompaa. En ostanut niitä sillä kertaa.

Meni onnellisena uuden kirjani kanssa kotiin ja ryhdyin työhön.

Ongelma numero 1. Ei ole sopivia kankaita. Etsin kaikki vanhat lakanat ja verhot. Ystäväni toivat minulle valtavan määrän kaikenlaista ehkä sopivaa. Lopputulos: Valtava määrä valkoisia vanhoja lakanoita, eikä edelleenkään kauniita tilkkukankaita.

Ongelma numero 2. Ilman hyviä leikkuutyövälineitä (pyöröleikkuri, viivain ja leikkuualusta) kankaiden leikkaaminen saksilla on hidasta, työlästä ja ärsyttävää. Lopputulos: Kaitaleet eivät ole tasaisia, ei samanlevyisiä ja inspiraatio loppuu ennen kuin pääsee edes kunnolla alkuun. Kaitaleita repimällä tulos vielä huonompi.

Ongelma numero 3. Ilman kunnollista toimivaa ompelukonetta tulos voi olla aika huono, jollei ihan surkea. Saumurilla varsinkin tulee sutta ja sekundaa. Käsinompelu on aivan ihanaa, kunhan siihen ensin harjaantuu.

Kun näistä ongelmista on selvitty ja kunnon vehkeet hankittu, niin ota esille silitysrautasi ja -lautasi. Tarkasta niiden kunto ja puhdista tarpeen vaatiessa. Huonoja kokemuksia likaisesta silitysraudasta, joka voi pilata koko työn.

Sääntö numero 1. Leikkaa palat huolellisesti ja suoraan. Jos esim. kaitale on vino ja venkura, niin työkin on sitä.

Sääntö numero 2. Ompele suoraan ja huolella, käyttäen aina samanlevyisiä saumavaroja. Huolimaton ompelu aiheuttaa blokkien yhdistämisvaikeuksia.

Sääntö numero 3. on ehkä kaikista tärkein. SILITÄ, SILITÄ JA SILITÄ!!!! Vaikka kuinka inhoaisit silittämistä. Jokaisen työvaiheen jälkeen huolellinen silittäminen parantaa lopputulosta ja helpottaa jatkokäsittelyä. Olen nähnyt lukuisia töitä, jotka olisivat olleet hienoja, jos niitä olisi tehdessä enemmän silitetty. Ryppyinen on ruma!

Ensimmäinen tilkkupeitto

Aloin innolla tekemään tätä työtä syksyllä 1993. Olin kaikkien epätoivon hetkien jälkeen hankkinut kunnon leikkausvehkeet ja työ sujui kuin tanssi, ainakin omasta mielestäni. Olin saanut pari vuotta aiemmin saumuri ja aloin ommella blokkeja sillä. Ainakaan mallissa, jossa on paljon kulmia ja risteyksiä, saumuri on huono kaveri. Mikään ei osu kohdalleen. Sain päällisen aika nopeasti kuitenkin valmiiksi ja se oli melestäni  hieno. Tikkaaminen sitten tuottikin suuren ongelman, koska en osannut vielä tikata koneella, enkä käsin. Loppujen lopuksi yhdistin kerrokset solmimalla.

Työssä on taatusti kaikki ei valkoiset lakanakankaat, jotka silloin sain haalittua kasaan. Kuvassa työ näyttää huomattavasti paremmalta kuin luonnossa.