Omaa kultaani ei enää ole...

Musti nukkui pois noin tunti sitten. Annettu tehohoito ei auttanut enää milläänlailla ja se nukutettiin sairaalassa...

Olimme yhdessä melkein 14 ja puolivuotta...tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta pois....

Musti kultani muistoksi laitan kaikkein hauskimman siitä otetun kuvan.

Kuva on joulukuulta 1995 ja Musti on siinä vasta 8 kk ikäinen ja todellisessa veijarivaiheessa...

Musti meni nyt koirientaivaaseen, johon sen parhaat kaverit Dolly, Daisy, Henkka ja moni muu ovat jo aikoja sitten menneet...

Tänään on jälleen yhteinen päivä jolloin vanhenemme Mustin kanssa...

Musti täyttää jo 14 1/2 vuotta ja minä...no, 25 +...

Olen miettinyt koiran ikää...

ennen kymmentä vuotta sen ikää laski vuosina, mutta sen jälkeen on alkanut laskemaan puoliavuosia...

Vanhankoiran elämässä puolivuotta on pitkä aika ja sen aikana voi tapahtua paljon. Viimeiset puolivuotta Musti on elänyt mukavaa vanhankoiran elämää ja siitä on tullut todella hellyydenkipeä. Ehkä viime keväinen kohdunpoisto on jotenkin "pehmentänyt" sitä....tai ikä?

Kun menen sohvalle istumaan, niin Musti tunkee toiseen päähän keinolla millä hyvänsä...Mamin viereen kun pitää päästä juttelemaan...Silittääkin pitäisi ihan koko ajan...

Kuulo Mustilla on jo selvästi heikentynyt tai tullut entistä valikoivammaksi...

Muuten se on vielä iloinen ja reipas. Kävelylle se lähtee mielellään ja tipsuttelee pitkiäkin matkoja:)

Tässä virallinen 14 1/2 vuotis kuva

Oma tuolikin on mahdottoman ihana paikka:)

Vanhakoira on ihana!

Onnea omalle kullalle!

Musti täyttää tänään 100-vuotta...siis ihan tarkkaa päivää on vaikea laskea, mutta päätin, että se on tänään. Olemme olleet myös n. 14-vuotta yhdessä, joten tänään on aika juhlia...

Menimme kesäpiknikille Keravanjoen rantapuistoon ja kutsuimme myös mukaan Mustin Nakki-tädin, joka on täysverisekopääystäväni Kride...

Kride oli ostanut Mustille lahjaksi tietysti nakkeja...

Minulta se sai kunnon halauksen...

Juhlistimme syntymäpäiviä mansikkakuohuviinillä ja muilla retkiherkuilla...

Jääkylmä Fresita mansikkakuohari on aivan ihanaa tällaisella helteellä ja pulloa tyhjentäessämme nautimme Suomen kesäisestä luonnosta...

Päivänsankari otti torkut sillä aikaa...

Retken päätteksi Muikkula meni vielä uimaan...rannalla taisi olla tänään vanhusten uimavuoro, koska siellä oli kaksi 10-vuotiasta ja Musti, joka on nykyjään aina joka paikassa vanhin?

ONNEA OMALLE KULLALLENI...

Mustilla on tänään 14-vuotis synttärit...

Seitsemän viikon kuluttua olemme olleet yhdessä jo 14-vuotta. Muikkula oli vasta 7-viikkonen koiranpentu, kun ostin sen epäsosiaalisesta perheestä. En tiedä mikä sen kohtalo olisi ollut ellen olisi sitä silloin mukaani ottanut. Tosin se oli myös rakkautta ensi silmäyksellä...Se on syntynyt n. 200 m päässä kodistamme ja silloin kesäkuun alkupäivinä 1995 kannoin sen sylissä kotiimme. Se nuoli koko matkan kasvojani sen näköisenä, että mennään vain teille...Minusta tuli sen äiti saman tien...

Pentuna se oli aika rasittava tapaus energiaa kun riitti ihan tolkuttomasti. Se purikin niin paljon ettei sitä voinut pitää juurikaan sylissä tai sitten se ei pysynyt paikoillaan...

Nuorena koirana siis alle 5 vuotiaana se oli tosi uhmakas ja yritti selvästi ottaa valtaa kotonamme....MUTTA luulot pois ja äkkiä...

ja niin siitä kehkeytyi ihan kunnollinen ja kiltti kotikoira...tosin kaikki aika kului leikin parissa, koska ihan kaikki oli jotain kivaa uutta leikkiä:)

Vanhana koirana siis yli 10-vuotiaana siitä on tullut suorastaa sielukas ja aivan kertakaikkisen ihana hauveli, jolla on aikaa seurusteluun...kun ei enää tarvitse koko aikaa leikkiä...TOSIN pieni kapina sillä on edelleenkin joskus silmäkulmassa. Se varmaan luulee etten huomaa sitä...Toisalta tuo pieni ele on se, joka tekee Mustista niin ihanan, mutta se on myös tavallaan sen kaikkein ärsyttävin puolikin?

Kaikkien vaikeuksien jälkeen...

IHANA HAUVELINI PALJON ONNEA JA IHANAA KUN OLET TÄÄLLÄ!!!!

tämä kuva on jotenkin niin kaunis ja herkkä...

Tänä vuonna Muikkula sai synttärilahjaksi "kakun", jossa oli pieneen lihamurekkeeseen pisteltynä 14 prinssin nakkia...NAM!

Huh huijaa...niin se vuosi sitten vierähti ja tänään tuli valmiiksi vuosiprojektini viimeinen blokki...tiukkaa kyllä teki, mutta päätin saada sen valmiiksi viimeistään tänään. Projekti on ollut tosi hauska ja työstäni tulee varmasti hieno, kunhan se ensi tulee ihan valmiiksi...

Viime perjantaina hain tullista projektin todellakin viimeisen lähetyksen, jossa oli 5 metriä mustaa villakangasta välikaitaleisiin, reunoihin ja taustaan. Mukana oli myös mustaa helmilankakaa ja vihreää mouline lankaa yhdistämiseen ja koristeluun. Blokit yhdistetään toisiinsa käsin...Paketti oli valtavan iso pahvilaatikko, jota katselin ensin kauhusekaisin tuntein...avasin sen tullissa ja sieltä paljastui näin hauskan näköinen paperikassi...jätin ruman laatikon tulliin ja otin kassin käteen ja kuljeskelin se kädessä ympäri Helsinkiä...

Musti on toipunut tosi nopeasti viime viikon leikkauksesta ja kulkee vielä viikon ennen tikkienpoistoa töttörö päässä...se alkaa vain olemaan jo aika kiukkuinen, kun ei pääse kunnon lenkille...ihmeellinen mummeli tuo meidän Musti. kahden viikon päästä se täyttä jo 14-vuotta ja jotenkin se on aina vaan pirteämpi kuin monet nuoret koirulit....

Se on mun oma kultamussukka:)

Nyt pelottaa ihan tosissaan...

Mustille tuli n. kuukausi sitten kohtutulehdus, jota hoidettiin antibiooteilla. Alkuviikosta huomasin sillä jonkinlaista vuotoa ja huomenna siltä poistetaan kohtu ja munasarjat...eli edessä on taas aika iso leikkaus. Tuntuu, että edellisestä leikkauksesta on niin lyhyt aika.

Onneksi Musti on iloinen ja hyväkuntoinen koira-neiti ikäisekseen. Se täyttää hutikuun 16.päivä jo 14-vuotta...

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja se toipuu nopeasti...

Lunta tulvillaan on ainakin Etelä-Suomi...

Aamulla oli todellinen postikorttimaisema, mutta nyt lumi on jo osittain tippunut tai sulanut puista...

Maassa lunta kyllä riittää ihan kinosiksi asti..

Musti on aina rakastanut vettä ja lunta. Nyt illallakin se tunki päänsä hankeen ihan pantaa myöten...

Välillä piti katsella kavereita...

Vanhakin tuntuu taas entisestään nuortuvan vai onko Musti vielä vanhaksi tullutkaan...?

Musti voi todella hyvin ja on toipunut leikkauksesta nopeasti. Se on heittäytynyt suorastaan leikkisäksi ja eilen illalla se halusi leikkiä n. 3-vuotiaan uroskoiran kanssa. Niillä oli yli kymmenen vuotta eli ihmiseniässä 70 vuotta ikäeroa, mutta ei se niitä haitannut.

Kiinnostuukohan vanhemmat narttukoirat nuorista uroista, niin kuin vanhemmat naiset nuoremmista miehistä?

Viime perjantaina Mustilta poistettiin tikit ja se olikin varsinainen painiottelu. Minä pidin etutassuja ja päätä ja eläinlääkäri takajalkoja, jotta saimme sen selälleen. Ei ole helppoa pitää voimakasta koiraa selällään...vaikka vanha onkin. Sain myös tietää, että poistetut kasvaimet olivat pahanlaatuisia, mutta kuitenkin sellaista tyyppiä, jotka eivät lähetä etäpesäkkeitä. Kasvaimien reunoissa ei ollut syöpäsoluja ja lääkäsi arveli, että kaikki olisi saatu pois. Täytyy toivoa parasta ja nauttia jokaisesta päivästä.

Olen jo viikon ollut ihan poissa tolaltani. Musti-hauvallani on jo pari vuotta ollut nisäkasvaimia ja nyt ne oli alkanut jo vaivata. Kävimme toissa viikolla eläinlääkärissä näyttämässä niitä. Vaikka Musti on jo yli kolmentoista, niin päätimme lääkärin kanssa, että kasvaimet leikataan pois. Musti on sen verran hyväkuntoinen "vanhus", että leikkaus oli mahdollinen.

Eilen se sitten leikattiin ja leikkaus oli todella suuri. Illan se oli ihan tokkurassa, mutta yöllä maistui jo kevyt ruoka-annos ja vesi. Tänään se on vaikuttanut ihan virkeältä ja ulkona se haukkui jo muita koiriakin. Se on piirre, jota en ole saanut siitä kitkettyä pois ja monesti se on todella ärsyttävääkin...

Tänään olin kuitenkin onnellinen, että se haukkui...

Tässä kuvassa se pötköttelee Juhannuksena sängyssä mökillä. Se haluaisi aina nukkua sängyssäni ja heti, kun nousen ylös, se valtaa paikkani...

Olimme viikonlopun mökillä Kemiössä.

Se on pieni mökki kallion laidalla, mutta siellä on aivan ihanaaaaa.....

...siellä ei ole juurikaan pihatöitä ja luonnonrauha on lähes rikkomaton.

...siellä saa levätä ja nauttia olostaan.

Merenrantaan on vain parisataa metriä ja Musti kyllä tietää sen...

Vanhus ja meri kohtasivat...

...vesi ei ole vielä kuitenkaan niin lämmintä, että uimaan olisi päässyt, mutta kahlaaminenkin on tosi hauskaa...tuumaa Musti.

...rantaleikkien jälkeen ihailimme luonnon kukkaloistoa...

Oma pieni kullanmuruni Musti-hauva täytti tänään 13-vuotta. Se on ollut minulla 7-viikkoisesta pennusta lähtien ja se pitää minua ihan selvästi äitinään. Rakastuin siihen ensi silmäyksellä ja siitä on riittänyt iloa ihan jokaiseen yhteiseen päiväämme. Luonteeltaan Musti on ihan täysin vilkas, tempperamenttinen ja huumorintajuinen oinas. Kissojen horoskooppi kalenterissa luki, että oinaskissa on lapsellinen, mutta niin on oinaskoirakin. Hauskinta sen syntymäpäivässä on se, että omani on tasan vuoden toisella puolella (16.10) ja olemme siis vastakohtia toisillimme.

Tässä Musti poseraa "virallisissa" 13-vuotis kuvissa...

Nassu on mennyt jo aika harmaaksi, mutta katsetta kuitenkin vielä on...

Synttärilahjaksi se sai kaikkien koirien herkkukakun, jossa oli maksalaatikossa 13 prinssinnakkia pystyssä ja reunat oli koristeltuna koiransuklaa napeilla. Tosin kakusta tuli liian suuri kerralla syötäväksi ja se saa syödä sitä huomennakin.

Musti-hauvani täyttää lokakuussa jo kaksitoista ja puolivuotta. Viime viikonloppuna mökillä se tuli sairaaksi ja oksensi koko lauantain ja sunnuntain välisen yön. Maanatai-aamunakin se oli vielä todella surkean näköinen, kun lähdin töihin. Se raukka ei ollut kahteen päivään syönyt juuri mitään ja vesikään ei tahtonut pysyä sisällä. Olin tosi huolissani siitä.

Maanantai iltana se oli kuitenkin jo huomattavasti parempi ja tiistaista lähtien se on ollut suorastaan riehakas ja iloinen, kuten aina muulloinkin. Se on aina ollut luonteeltaan itsepäinen, touhukas ja kipakka koira, jolta ei tempperamenttia puutu. Se on kuitenkin myös kiltti ja ihan hassu.

Tänään yritin ottaa ulkona siitä kuvaa, mutta se itsepäisesti käänsi aina naaman pois kuvasta...

Lopulta sain näin "onnistuneen" kuvan melkein edestä päin. Se on selvästi sitä mieltä, että ota nyt sitten se kuva.

Hei,

olen kaksitoista vuotias koiraneiti nimeltä Musti. Asun samassa huushollissa tilkkuilevan mammani ja Krisse sedän kanssa, joka on paras kaverini. Hän ei koskaan komenna ja antaa aina salaa herkkuja.

Kesällä olen oikea vesipeto, enkä millään saisi tarpeekseni uimisesta. Muuten harrastuksiin kuuluu kaivaminen, leikkiminen ja haukkuminen. Olen voimakastahtoinen ja itsepäinen luonne, koska minussa yhdistyy ainakin Labradorin noutajan, Saksanseisojan ja ilmeisesti Karhukoiran luonteet. Kaikista mahdollisista roduistani ei ole varmaa tietoa, koska emoni oli sekarotuinen ja isästä ei ole mitään tietoa.

Olen pilalle hemmoiteltu ja hieman itsekäskin. Mottoni onkin" Musti ensi, koska kaikki muutkin ajattelevat niin"

Leppoisaa lomakesää,

WOUF

Musti